Stipendiaatin blogi

Täällä voit seurata Queen Silvia Nursing Award -stipendiaatin kuulumisia
3 marraskuu, 2017
Kommentit pois päältä artikkelissa Studiedagar på Åland med Sjuksköterskeföreningen i Finland

Studiedagar på Åland med Sjuksköterskeföreningen i Finland

Såhär i slutet på mitt år som stipendiat blev jag inbjuden till Sjuksköterskeföreningens studiedagar på Åland. Dagarna bestod av många intressanta föreläsningar. Teman för båda dagarna var ansikten i vården, vilket jag tyckte var ett mycket intressant tema. Jag fick ta del av allt som var på programmet under dagarna. Vi firade även Ålands sjuksköterskeföreningen som fyllde 75 år med en kvällsfest i Alandica. Årets sjuksköterska delades ut och många andra fina priser tilldelades under kvällen. Följande dag fortsatte föreläsningarna och även jag höll min föreläsning om mitt år som stipendiat. Jag träffade många intressanta människor och lärde mig mycket nytt. Om jag får chansen kommer jag nog igen att delta i sjuksköterskeföreningens studiedagar.

Read More
15 heinäkuu, 2017
Kommentit pois päältä artikkelissa Folkhälsan

Folkhälsan

Eftersom Folkhälsan är mycket utspritt i Finland delade vi upp besöket i två dagar. Den första dagen spenderade jag med Folkhälsan uppe i Österbotten. Jag visste inte mycket om Folkhälsan från tidigare, endast namnet var bekant. Jag mötte upp en av deras anställda vid Folkhälsan huset i Vasa. Vi gick runt och tittade på deras verksamhet och även på de lokaler de hyr ut åt äldre. Jag tyckte att deras utrymmen var mycket fina och nya. Efter lunch åkte vi ut till Korsholm. Där har Folkhälsan boende i kombination med vårdtjänster och ett mångsidigt serviceutbud både för husets invånare och för utomstående i alla åldrar. I huset finns också en lunchrestaurang som är öppen för alla. Även terapibassäng, gym och gymnastiksal finns för både rehabiliteringsverksamhet och för motionsgrupper. Till slut åkte vi till ett annat boende som Folkhälsan har i Vasa. Det boendet var menat för utvecklingsstörda och handikappade. Jag tyckte överlag att dagen var mycket givande och jag fick en ny syn på allt som Folkhälsan innebär.

Nästa dag reste jag ner till Helsingfors för att spendera dagen med Folkhälsan i Helginfors. Väl framme fick jag en presentation av hur Folkhälsan fungerar nere i Helsingfors. Vi gick runt i deras huvudbyggnad och tittade på deras utrymmen. Senare åkte vi ut till ett annat Folkhälsan hus. Det var mycket fint och nybyggt. Där kunde äldre hyra lägenheter och även ett boende för äldre med minnesjukdomar fanns. Jag tyckte att deras utrymmen var mycket fina och överlag att deras verksamhet och sätt att jobba verkade bra.

För att summera både besöken hos Folkhälsan kan jag avsluta med att säga att jag tycker Folkhälsan är en bra organisation. Jag fick den bilden att det är en bra arbetsplats och de gör mycket nytta för samhället.

Read More
8 kesäkuu, 2017
Kommentit pois päältä artikkelissa SCA

SCA

Mitt första besök som stipendiat var till SCA i Helsingfors. SCA äger 2,6 miljoner hektar skog i norra Sverige, vilket är det största privata skogsinnehavet i Europa. Med denna unika resurs som bas har SCA utvecklat en välinvesterad och resurseffektiv industri för att skapa högsta möjliga värde ur skogen, där hela trädet tas till vara. Deras produkter omfattar träprodukter, massa, kraftliner, tryckpapper och förnybar energi.

SCA tillverkar produkter som Tena, Lotus, Libresse och Embo, vilket att var bekanta för mig. Jag blev väl mottagen vid SCA:s huvudkontor. Vi gick först en liten rundvandring på kontoret och jag fick träffa alla som jobbade där. Efter det så satt vi i ett konferensrum och pratade. De presenterade deras verksamhet för mig och även några nya produkter som de höll på att utveckla. Efter det fick vi lunch och dagen avslutades med en intervju till deras egen personal tidning. Överlag tycker hag att besöket hos SCA var mycket intressant och lärorikt. Jag visste inte mycket om företaget från förr så jag lärde mig mycket nytt. Alla var mycket trevliga och öppna att ta emot mig, vilket gjorde besöket mycket trevligt.

 

Read More
15 toukokuu, 2017
Kommentit pois päältä artikkelissa 18–19.4.2017, två oförglömliga dagar i Stockholm

18–19.4.2017, två oförglömliga dagar i Stockholm

 

På måndagseftermiddagen satte jag mig på tåget ner mot Helsingfors, igen. Fast denna gång är destinationen lite längre bort, Stockholm. På onsdag är det dags för ceremonin som jag väntat på i några månader nu. Ceremonin på slottet, med Drottning Silvia själv som delar ut stipendiet.

Sent på måndagskvällen landade mitt fly i Stockholm. Som tur har jag rest en del förut och lyckas ta mig in till centrum utan större missöden. Jag promenerar till hotellet och väl där ser jag över morgondagen. Det är planerat att jag ska besöka Silvia hemmet i Drottningholm redan tidigt på morgonen. Den enda informationen jag fått är en adress och ett klockslag. Med många tankar i huvudet lyckas jag till slut somna, spänd inför en ny dag.

Mitt första intryck av Silvia hemmet är ett litet hus uppe på en kulle belägen mitt bland en massa andra små, vackra hus. Om man körde förbi här ovetande om vad det är skulle man gissa att det är ett helt vanligt egnahemshus. Inne i huset bemöts jag varmt av fyra glada människor. De sitter och planerar dagens program. Jag får veta att klienterna kommer snart och att vi då börjar dagen med frukost och kaffe. Strax därefter kommer de första besökarna. Alla hälsar på varandra och en positiv stämning känns i luften. Vi sätter oss vid ett bord i ett mycket fint rum och dricker kaffe tillsammans. Alla pratar med alla och jag behöver väl knappast nämna att de är mycket nyfikna på mig och varför jag är där. Vi delar många skratt tillsammans innan det är dags för en promenad. Så vänliga som de är vill de visa mig runt slottet på Drottningholm. Vi går alla tillsammans och de berättar och visar mig runt. En liten stund glömmer jag till och med att dessa människor har demensdiagnoser, de är ju precis som du och jag. Efter promenaden är det lunchdags. En del av klienterna stannade kvar vid hemmet för att tillreda lunchen, och den är klar när vi kommer tillbaka. Igen sätter vid oss vid matbordet för en trevlig stund tillsammans. Efter lite yoga och ännu en kaffestund lider dagen mot sitt slut och klienterna åker hem. Även jag tackar för mig och åker tillbaka in till centrum, en erfarenhet rikare. Tack Silvia stiftelsen för en fantastisk upplevelse. Det värmer att se så underbara människor med en sådan god gemenskap.

På onsdagen står det ceremoni på schemat. Min familj anländer till mitt hotell och vi åker tillsammans ut till slottet i Stockholm. Väl inne fotograferas vi och får gå runt och träffa de andra stipendiaterna och gästerna. Några bekanta ansikten ser jag, vilket får mig att känna mig aningen tryggare. Vi blir visade till Bernadottes sal där ceremonin ska hållas. Efter några nervösa minuter anländer drottningen, med samma leende man ser i tidningar och på tv. Ceremonin inleds med tal av olika personer och även Drottning Silvia talar. Efter det är det vår tur. Vi kallas upp en och en till scen, för att ta emot vårt pris och för ytterligare fotografier. Alla stipendiater håller tal och jag beundras över hur duktiga de två andra stipendiaterna är. Jag kände direkt att vi kommer komma bra överens. Med aningen darrig röst håller även jag mitt tal. Efter allt talande och fotograferande är det mingel kvar. Det värmer när alla kommer fram och säger hur nöjda de är över mig. Det är en speciell känsla som kommer fram. Jag tänker mitt i vimlet för mig själv, hur lyckades just jag göra alla dessa människor så stolta över mig. Jag är åter en gång otroligt tacksam över allt som hänt mig och över alla människor som är där för mig. Att få ta emot ett pris på slottet är inte något man gör varje onsdag.

Nu i efterhand vet jag att jag kommer leva länge på denna upplevelse. Jag kommer vara för evigt tacksam. Ett stort tack till QSNA och alla partners.

Read More
12 maaliskuu, 2017
Kommentit pois päältä artikkelissa Svenska ambassaden 9.3.2017

Svenska ambassaden 9.3.2017

Hej! Michelle Ena som gästbloggar här. I detta inlägg kommer jag berätta lite om min upplevesle på svenska ambassaden där en ceremoni hölls för mig och min skola.

Klockan 8 ringer mitt alarm. För säkerhet har jag ytterligare två alarm, för mardrömmen skulle ju vara att försova sig till sin egen ceremoni. Från mitt hotell är det ungefär en tio minuters promenad till Svenska ambassaden. Jag äter frukost i lugn och ro och sedan börjar jag fixa mig i ordning inför dagens händelser. Eftersom jag inte är ”klänningstypen” drar jag på mig mina trogna svarta jeans och en av mina finare kavajer. Om jag inte misstar mig har jag endast haft den på mig en gång tidigare. Jag tar fram mitt papper som jag har skrivit mitt tal på. Läser igenom det än en gång. Som den perfektionist jag är så ändrar jag det en sista gång. Läser igenom det igen. Jag brukar inte vara den som blir nervös inför olika tillställningar, men just idag känner jag mig faktiskt aningen nervös. Jag ser mig i spegeln en sista gång. Nej nu får det vara nog, tänker jag och drar ytterjackan på. Med min enorma ryggsäck på ryggen skriver jag in Kämp Brasserie på navigatorn i min telefon. Åtta minuter visar det. Nervositeten växer.

På Kämp Brasserie träffar jag tre svenskar från Swedish Care International för att äta lunch. Efter vår lunch går vi tillsammans till ambassaden. Jag har för mig att jag sett huset förr men aldrig vetat vad det är. Vi hänger av oss ytterkläderna och går uppför en enorm trappa. I en stor sal väntar en massa olika människor. En del känner jag igen från juryn vid intervjuen i Helsingfors före julen. Vid ett bord ser jag min familj. De ser lika förvirrade ut som jag. Många kommer fram och hälsar och gratulerar mig. Många säger hur stolta de är över mig. Mina lärare och rektor kommer också fram och säger hur nöjda de är över mig. Tänk att alla människorna är här för min skull. Jag känner pressen stiga. Efter några minuter anländer Paula Risikko. Jag märker hur alla tystnar. Hon kommer fram till mig, tar min hand och gratulerar mig. Kameror blixtrar. Är det såhär det känns att vara kändis, tänker jag tyst för mig själv.

Vi går in till en annan sal och sätter oss. En man inleder ceremonin med ett tal, sedan talar en annan man, ambassadören. Efter det är det Risikkos tur. Jag vet att efter hennes tal är det min tur. Jag känner pulsen stiga. Tänker för mig själv att skulle jag ha på mig min uppfinning skulle den alarmera för full hals nu! Jag ler för mig själv åt mitt dåliga skämt. Plötsligt hör jag värden välkomna mig upp på scenen. Jag gräver stressigt i min väska efter mitt papper. Går fram till talstolen och ser ut på publiken. Jag får hejda mig själv från att inte ropa ”hallå” i mikrofonen för att se om den är på. Istället tar jag ett djupt andetag och påbörjar mitt tal. Jag snubblar några gånger på de engelska orden men överlag går det bättre än förväntat. Jag tackar och sätter mig ner igen. Jag känner nervositeten rinna bort. Efter ceremonin ska det tas mera bilder vad som är nödvändigt. Alla ska vara med. Min rektor, Paula Risikko, folk från Folkhälsan och Sjukskötarföreningen. Jag får blommor och några otroligt fina ljushållare. Min skola, Novia, får en tavla som pris.

Efter alla bilder och ännu en portion gratulationer är det dags att hoppa på tåget tillbaka upp till Pampas. Med huvudet fullt av minnesbilder och uttalanden om hur stola alla är känns det skönt att få koppla av. Än en gång tänker jag för mig själv hur jag hamnade här. Jag kommer vara förevigt tacksam för denna dag. Att få göra så många människor stolta är något jag kommer leva länger på. Tänk vilken upplevelse.

Michelle Ena

Read More
24 lokakuu, 2016
Kommentit pois päältä artikkelissa Päiväni Sopimusvuoressa

Päiväni Sopimusvuoressa

Aloitin pidemmän harjoitteluni, vajaa kaksi viikkoa, Sopimusvuoren toimistolla täällä Tampereella. Oli mukavaa, että sain teemoitella päiväni oman mielen mukaan ja että ne onnistuivat lyhyehkön ajan sisään. Minua on kiinnostanut aina ideoiminen ja hoitotyön kehittäminen. Aloittelinkin päiväni talousjohtajan kanssa keskustellen hyvän hoitotyön kehittämisestä talouden näkökulmasta ja miten talous ja investoiminen esimerkiksi uusiin ideoihin lähtevät liikkeelle. Opin, että ideat saattavat lähteä lentoon periaatteesta mistä lauseesta tahansa, johon todetaan: ”miksipä ei, aletaan hommiin”. Tietysti isossa organisaatiossa pitää ottaa useat näkökulmat ja tavat toimia huomioon, jotta kestävään kehitykseen päästään, mutta ennen kaikkea kehitys ja kehittyminen vaatii innostunutta henkilökuntaa ja joukkuehenkeä jotta tavoitteeseen päästään. Sitä joukkuehenkeä aistin Sopimusvuorellakin.

Pääsin myös tutustumaan Sopimusvuoren Askel-ohjelmaan, jonka tarkoituksena on askel askeleelta kuntoutua oman elämänsä hallitsijaksi mielenterveysongelmien maailmasta. Olin kyseisen päivän hoivakodin johtajan mukana, joka kertoi omasta työnkuvastaan ja kuinka hyvä johtaja toimii ja mihin asioita hän kykenee vaikuttamaan. On tärkeää kuunnella asiakasta ja henkilökuntaa, jotta toiminnan kehittäminen perustyshoitotyössä mahdollistuu. On mukavaa päästä kokemaan ja kuuntelemaan, kuinka hallinnollisella tasolla kyetään vaikuttamaan hoitotyön kehittämiseen.

Lisäksi tutustuin Sopimusvuoren laadunvalvontaan ja kuinka kilpailutus ja siihen valmistautuminen tapahtuu käytännössä. Myös tutustuminen Sopimusvuoren hoivakotiin ja sairaanhoitajan näkökulmaan uuden hoivakodin kehittämisessä antaa osoittaa, että työntekijöitä arvostetaan ja että heidän mielipiteillään on merkitystä.

Harjoittelu ruokki intoani kehittää hoitotyötä jatkossakin !

-Elias

 

sopimusvuori_logo

Read More
19 syyskuu, 2016
Kommentit pois päältä artikkelissa Unohtumaton kokemus

Unohtumaton kokemus

Hei,

Jälleen on se aika vuodesta, kun syksy on saapunut ja uudet kujeet ovat edessäpäin sekä Queen Silvia Nursing Award- stipendin haku on auennut.

Blogi on ollut kesän jäljiltä melko vaitonaisena, joten ajattelin kirjoittaa tekstin, jossa palaan hieman taaksepäin ja kerron omista kokemuksistani ja ajatuksistani kuluneen vuoden ajalta.

Elämä on kokemuksia varten. Tämä QSNA on tuonut minulle niitä rutkasti. Ehdottomasti ikimuistoisin hetki oli 17.5.2016, jolloin oli stipendin vastaanottaminen Tukholmassa Karolinska Institutetissa. Voi vitsi, että meinasi jännittää ihan urakalla. Tilaisuus alkoi aamusella ja saavuimme tyttöystäväni kanssa paikalle bussilla. Karolinska Institutet on yksi kauneimmista rakennuksista mitä olen koskaan nähnyt. Sellaista värienkirjoa, ettei meinannut perässä pysyä.  Paikalle oli saapunut runsaasti yhteistyökumppaneita stipendin ympäriltä ja tapasin myös Ruotsin stipendiaatin Pernilla Rönntoftin. Ensin ohjelmassa oli puheita ja kävimme läpi jo kulunutta stipendivuotta, jonka jälkeen meidät pyydettiin Pernillan kanssa vuorotellen Kuningatar Silvian kanssa lavalle. Kaunis kiitos sanottuna englanniksi ja muutamia valokuvia.

Seuraavaksi oli pieni tauko ja yllätyksekseni suomalainen toimittaja tuli kysymään haastattelua televisioon. QSNA-vuoden aikana on oppinut ottamaan uudenlaisia haasteita vastaan ja tämä oli jälleen yksi sellaisista. Haastattelu ei sinänsä jännittänyt, vaan todella ripeä tahti. Kuningattarella oli minuuttiaikataulu ja haastattelu uhkasi mennä pitkäksi, joten hieman tylysti lähdin juoksemaan kohti ylimmän kerroksen ravintolaa, jossa meidän oli tarkoitus lounastaa. Paikalla tuli olla ennen Kuningatarta ja voin sanoa, että Usain Bolt olisi ollut kateudesta vihreä, jos olisi nähnyt vauhtini juostessani puku päällä portaita ylöspäin kohti ravintolaa. Lounastimme Pernillan kanssa Kuningatar Silvian pöydässä ja satuin istumaan vielä hänen oikealla puolellaan. Tilanne tuntui todella epätodelliselta, sillä kuka pääsee lounastamaan Kuningattaren kanssa.

Pöydässämme istui lisäksi Brasilian suurlähettiläs, Ruotsin Nursing unionin johtaja sekä Silvia Hemmetin ja QSNA-stipendin takana oleva Claes Dieskenspiel. Olin miettinyt etukäteen mistäköhän kuninkaalliset ja paljon nähneet isot johtajat mahtoivat keskustella lounaspöydässä. Juttelimme lopulta ihan tavallisista asioista kuten hoitotyöstä, vanhenemisesta sekä mitä me stipendiaatit aiomme tehdä valmistuttuamme. Keskustelimme Silvian kanssa paljon dementiasta ja siitä, kuinka se vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti rakkaaseen ihmiseen sekä lähipiiriin. Silvia puhuu todella hyvää englantia ja kertaakaan ei tarvinnut kysyä mitä hän mahtoi sanoa tai tarkoittaa.  Päivä eteni melko nopeasti ja olikin jo aika pitää puheeni. Olin valmistellut tekstiäni parisen päivää ja harjoitellut sitä useamman kerran, kunnes osasin sen jo ulkoa. Tilaisuuteen osallistui n. 50 ihmistä ja mielestäni se sujui todella hyvin, vaikka saatoinkin hieman jännittää.

Päivä oli unohtumaton, toivon että tänäkin vuonna mahdollisimman moni osallistuisi ja pääsisi kokemaan tämän kaiken. Olen myös päässyt tutustumaan stipendin yhteistyökumppaneiden yrityksiin ja yhdistyksiin, jonka lisäksi minua on pyydetty SAMOK 20-vuotisjuhlaan puhujaksi, samoin Hoitaja 2016 tapahtumaan, kolumnistiksi paikallislehteen kotipaikkakunnalleni, puhujaksi valmistujaisiin, esittelemään voittajaideaa Tampere-taloon. Palkinnoista suurin on kuitenkin ollut stipendin tarjoamat kokemukset ja ihmiset, joita olen päässyt tapaamaan.

Kannustankin teitä kaikkia osallistumaan Queen Silvia Nursing Award- stipendin hakuun. Ideoikaa, tyhmiä ajatuksia ei ole! Muistakaa kuitenkin käytännöllisyys ja se, että idea on mahdollista toteuttaa.

Pienin askelin kohti parempaa hoitotyötä.

-Elias

Read More
26 elokuu, 2016
Kommentit pois päältä artikkelissa Harjoittelukokemuksia: Sjuksköterskeföreningen i Finland

Harjoittelukokemuksia: Sjuksköterskeföreningen i Finland

Moi !

Ehkä parasta QSNA-voitossa on se, että pääsee tutustumaan niin moniin eri ihmisiin ja pääsee osaksi jänniä projekteja. Keväällä minut oli kutsuttu Sjuksköterskeföreningen i Finland -yhdistyksen toimistolle ja tavoitteena oli kuvata lyhyehkö video, jossa tavallisilta kaduntallaajilta pyydetään halua viestittää kiitokset sairaanhoitajille ympäri maailmaa kansainvälisen sairaanhoitajapäivän kunniaksi 12.5. Ajattelin, että mikäpä ettei ja kuulostaa hauskalta !

Päivä aloitettiin kahvittelulla ja aamupalalla Helsingissä ja samalla pääsin tutustumaan Sjuksköterskeföreningenin toimintaan. Kyseessä on Sairaanhoitajaliiton tapaan hyvin perinteinen ja iäkäs järjestö, lähes 120 vuotta ! Seinillä oli entisten puheenjohtajien kuvia, joihin lukeutui muuan Sophie Mannerheim. Järjestön jäsenmäärä on 4000 ihmistä ja se pyörii pelkästään vapaaehtoispohjalta sekä kahden täysipäiväisen työntekijän voimin, mikä yllätti minut.

Itse videon kuvaaminen oli hauskaa puuhaa. Sää suosi ja ihmiset olivat iloisia ja saimme videon melko nopeasti kasaan ja editoitua. Oli mukava huomata, että työtämme arvostetaan.

Onneksi olkoon me kaikki tulevat ja jo valmistuneet sairaanhoitajat!

 

Lisätietoa:

Sjuksköterskeföreningen i Finland Rf: sffi.fi

Kirjoituksessa mainittu video SFF:n Facebook-sivuilla: https://www.facebook.com/sjukskoterskeforeningen/videos

 

Read More
30 toukokuu, 2016
Kommentit pois päältä artikkelissa Sairaanhoitajaliiton matkassa

Sairaanhoitajaliiton matkassa

Hellurei !

Kesä on saapunut ja kiireet alkavat hiljalleen hellittämään valmistumista kohden, onneksi.

Edellisestä blogikirjoituksesta on aikaa, mutta paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Olin elämäni ensimmäisillä Sairaanhoitajapäivillä Sairaanhoitajaliiton kutsumana. Olin aiemmin jo käynyt heidän toimistollaan ja yllätyin kun minulle kerrottiin, kuinka vanha Sairaanhoitajaliitto on! Oli mukavaa keskustella liiton roolista hoitajien työn kehittäjänä sekä etujen valvojana.

Mutta etujen valvomisen lisäksi tapahtumien järjestäminen onnistuu. Pakko sanoa, että hienon tapahtuman kertakaikkiaan olivat saaneet aikaiseksi. Paikalle oli saapunut lisäksi muun muassa Juha Rehula, joka piti Merja Meraston kanssa päivien avauspuheita.

Näytteilleasettajia oli hoitotyön monesta eri maailmasta ja uusimpien innovaatioiden äärellä pyöri ihmisiä suuria määriä. Mukavaa nähdä, että hoitotyön kehittäminen nähdään merkityksellisenä asiana. Lisäksi paikalle oli saapunut eri sairaanhoitopiirien rekryhenkilöitä ja koulut olivat myös hyvin edustettuina. Mukavaa, että kaikilla oli aikaa jäädä jutustelemaan ständeillä ja se että opiskelijan mielipide kiinnosti.

Itse suuren hallin esittelyjen lisäksi paikalle oli saapunut luennoitsijoita, jotka pitivät esitelmiään pitkin päivää. Itseäni kiinnosti muun muassa EKG:n tulkinta. Ainoa hankaluus oli, ettei ollut aikaa osallistua kaikille luennoille, koska niitä oli niin paljon! Aiheet oli valikoitu hyvin sillä tavalla, että kaikille oli jotakin; niin hoitotyön johtajille, työntekijöille kuin vasta alalle valmistuneillekin.

Toivottavasti pääsen mukaan joskus toistekin!

 

Sairaanhoitajaliitto

 

Sairaanhoitajaliitosta voit lukea lisää järjestön kotisivuilta.

Read More
1 huhtikuu, 2016
Kommentit pois päältä artikkelissa Kolumni: Hyödyntämätön mahdollisuus

Kolumni: Hyödyntämätön mahdollisuus

Ikäihmisten määrän kasvu Suomessa luo uusia haasteita vanhusten- ja terveydenhuollon palveluihin. Viime aikoina otsikoissa on ollut palveluiden riittävyyden ja laadun lisäksi hoitajien jaksaminen. Luemme mediassa tapauksista, joissa kotona asuva vanhus on jäänyt ilman asianmukaista hoitoa. Yhtenä syynä tähän on hoitajien aikataulujen ylimitoitus, jonka vuoksi yhden asiakkaan luona piipahdetaan vain hetki. Yksilölliseen kohtaamiseen ei jää tarpeeksi aikaa, mikä on sääli, koska kotisairaanhoitajan käynti saattaa olla ikäihmisen ainoa kontakti koko päivän tai jopa viikon aikana. Hoitotyössä tarvitsee hoitaa fyysisten tarpeiden lisäksi myös henkinen puoli. Aito kohtaaminen vaatii läsnäoloa ja aikaa.

Nykyään puhutaan paljon kustannuksista ja niiden leikkaamisesta. Ikäihmisten ns. ”laitospaikkoja” on karsittu osin sillä perusteella, että hän saisi asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Näin ollaan myös saatu säästöjä aikaan. Mutta säästöjen lisäksi tulisi panostaa vastaavasti kotihoitoon, jotta ihmisarvoinen eläminen kotona olisi mahdollista. Maailman parhaat hoitajat eivät kykene työskentelemään täydellä teholla asiakkaan hyväksi, jos tärkein työkalu puuttuu: aika.

Ikäihmisten määrän kasvu ei ole ongelma, vaan mahdollisuus. Se tarjoaa väylän tehdä asiat paremmin panostamalla uusiin ratkaisumalleihin. On lyhytnäköistä leikata, kun panostamalla oikeisiin asioihin saadaan kauaskantoista hyötyä, jopa vuosikymmeniksi eteen päin, vaikka se sillä hetkellä nappaisikin budjetista ison palasen. Tarvitaan myös aiempaa enemmän epäitsekästä yhteistyötä eri sektoreiden välillä ja asennetta sekä tervettä arvomaailmaa sen pohjaksi.

Ikäihmisiä ei tule nähdä kulueränä tai taakkana, hehän ovat tämän päivän yhteiskunnan rakentaneet. He ovat mahdollistaneet meille ilmaisen koulutuksen, turvallisen ympäristön ja hyvinvointivaltion. Vanhustenhoidon tulisi olla trendikästä, sillä se tarjoaa lukemattoman määrän mahdollisuuksia, niin hoitotyön ammattilaiselle kuin yrittämisestä kiinnostuneelle, vapaaehtoistyöstä puhumattakaan.

Kyse on vain siitä, osaammeko käyttää luovuuttamme.

 

Elias Kallion kolumni on julkaistu Rantalakeus-lehdessä 31.3.2016.

 

Read More
Sida 1 av 3123
  • Ota yhteyttä

    SWEDISH CARE INTERNATIONAL AB
    Karlavägen 86, 115 22 Stockholm
    www.sci.se

  • QUEEN SILVIA NURSING AWARD

    Swedish Care International yhteistyökumppaneineen lanseerasi stipendikilpailun 70-vuotissyntymäpäivälahjana kuningatar Silvialle 23.12.2013.
    Lue lisää

  • STIPENDIN TARKOITUS

    Queen Silvia Nursing Award -stipendin pyrkimyksenä on edistää sairaanhoitajaopiskelijoiden kiinnostusta ja mahdollisuuksia omien ideoiden kehittämiseen tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseksi vanhusten- ja dementiahoidossa.
    Lue lisää