top of page
Etsi

Mia Kuusisto, QSNA 2022 -voittaja sairaanhoitajien/sairaanhoitajaopiskelijoiden kategoriassa


Kuka olet?


Olen 52-vuotias kahden aikuisen lapsen äiti. Syntynyt Ruotsissa ja asunut siellä 20-vuotiaaksi asti. Olen myös asunut Australiassa puoli vuotta. Edelleen siellä asuu vanhemmat, sisko perheineen ja ystäviä. Asun Turussa ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Perushoitajana olen ollut koko aikuiselämäni. Olen myös ohjannut liikuntaa ja valmentanut positiivisen psykologian kanssa. Psykologiaa ja erityisesti positiivista psykologiaa olen opiskellut, ja on intohimoni. Hyvinvointi ja mielenterveys on aina kiinnostanut, ja se on yksi syy miksi opiskelen sairaanhoitajaksi. Toiveena on tehdä psykososiaalista työtä sairaanhoitajana, ja yhdistää samalla aikaisemmat kokemukset ja osaaminen hyvinvoinnin ammattilaisena uuteen ammattiin. Tykkään opiskella, tanssia, matkustaa ja minulla on kaksi jackrussellinterrieriä. Tulevaisuuden unelmana mielenkiintoinen työura sairaanhoitajana ja matkustaminen. Tykkään myös itseni kehittämisestä, joten opiskelu kiinnostaa aina.


Mikä sai sinut alun perin valitsemaan työn terveydenhuollossa – ja nyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi?


Äitini oli perushoitajana Ruotsissa vanhainkodissa, ja menin sinne kesätöihin ja opiskelin perushoitajaksi. Siskoni joka asuu Ruotsissa tekee työtä sairaanhoitajana (distrikssköterska), ja viime vuonna valmistui myös siskontyttö sairaanhoitajaksi. Perheessäni ja suvussa on paljon hoitoalan ammattilaisia. Koronavuonna 2020 tein päätoimisesti liikunnan ja hyvinvoinnin parissa työtä, mutta työt keskeytyivät ja menin takaisin perushoitajaksi. Työkaverini yllytti minua hakemaan sairaanhoitajaopiskelijaksi. Päätin kokeilla opiskelua Tampereen ammattikorkeakoulussa polkuopintojen kautta. Innostuin enemmän opiskelusta, joten hain ja pääsin opiskelijaksi Turun ammattikorkeakouluun valintakokeiden kautta. Tykkään mahdollisuuksista mitä sairaanhoitajaopiskelijana saan. Sairaanhoitajan perustutkinto antaa jo mahdollisuudet monipuoliseen työntekoon. Työnteko on näyttöön perustuvaa, terveyttä edistävää ja ylläpitävää, sairauksia ehkäisevää, parantavaa ja kuntouttavaa. Minua kiinnostaa eri elämänvaiheissa olevien ihmisten voimavarojen tukeminen ja ihmisten kohtaaminen. Lisäksi on mahdollista kouluttautua lisää ja erikoistua, sekä olla mukana kehittämässä ja ohjaamassa. Urapolku sairaanhoitajana on laaja, ja minua voisi tulevaisuudessa kiinnostaa mahdollisesti myös opetustyö.


Voitko selittää tarkemmin, miten ideasi ”tunnetyöpaja positiivisen psykologian avulla” toteutetaan käytännössä?


Tunnetyöpajan positiivisen psykologian avulla voi toteuttaa ryhmätoimintana sellaisten hoitajien pitämänä, jotka ovat perehtyneet tunnetaitoihin positiivisen psykologian kautta. Virikeohjelmana workshopit muistisairaille. Tunnetyöpajan aikana keskustellaan osallistujien kanssa kysymyskorttien avulla positiivisista tunteista eri tunneteemojen kautta. Tunneteemoina esimerkiksi vuodenajat ja niihin liittyvät kysymykset. Lisäksi kysymyksiä erilaisista myönteisistä tunteista ja niihin liittyvästä toiminnasta. Tunnetyöpaja sopii kaikille, ja erityisesti vaikeasti muistisairaille. Kysymykset johtavat parhaimmillaan keskusteluihin, jotka nostavat esille positiivisia tunteita ja kokemuksia. Kortit olisi suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja niitä olisi 50. Vaihtoehtoja on runsaasti keskusteluille, muutama kysymys voi johtaa pitkään keskusteluun. Tärkeää on huomioida kaikki ryhmän osallistujat, ja että kaikki saavat mahdollisuuksien mukaan vastata kysymykseen omalla tavalla. Voisin tarjota omaa positiivisen psykologian asiantuntijuutta ryhmien vetäjille, eli hoitohenkilökunnalle.


Oliko jokin ratkaiseva hetki, joka sai sinut ryhtymään tuumasta toimeen ideasi kanssa?


Olen pitänyt perushoitajana viriketoimintana tunnetuokioita hoivakodissa muistisairaille, ja kokemukset olivat hyvät. Ratkaiseva kokemus oli kuitenkin keväällä sairaanhoitajaopintojen mielenterveyden harjoittelujakso Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen omaishoitajien kursseilla. Kursseilla omaishoitajat ovat kuntoutujia, ja omaishoidettavat läheisiä. Järjestin läheisille ohjelmaa, ja huomasin positiivisia vaikutuksia tunnetuokioiden pitämisestä ja palaute oli hyvää. Positiivisista tunteista oli helppoa keskustella, ja kaikilla oli sanottavaa. Tuli samalla vertaistukea osallistujien kesken. Kaikki tulivat nähdyiksi ja kuulluiksi, ja joskus tuntui ettei aika riittänyt vaikka oli kaksi tuntia aikaa. Kesällä lähdin ideaa kehittämään enemmän, ja päätin osallistua kilpailuun ideani kanssa. Halusin jättää oman jälkeni perushoitajan urasta jonka jätän taakseni, ja jakaa kokemuksia ja osaamista siirtyessäni sairaanhoitajaksi.

Comments


bottom of page