Turkulainen ensihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelija Markus Suominen, 24, valittiin viime vuoden lopulla Queen Silvia Nursing Awardin (QSNA) voittajaksi Suomessa. Palkinto on tunnustus sairaanhoitajan tai sairaanhoitajaopiskelijan ideasta, jolla voidaan parantaa erityisesti muistisairaiden ja vanhusten hoidon laatua. Tässä artikkelissa Suominen kertoo, mikä hänen ideansa on ja miten hän tuli sen keksineeksi.
Markus Suominen, kuka olet ja mitä teet?
Olen 24-vuotias ensihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelija. Opiskelen nyt kolmatta vuotta Turun ammattikorkeakoulussa. Sivutoimena olen tehnyt muutamaakin eri työtä. Toimin ambulanssissa perustason ensihoitajana siirtokuljetuksissa. Välillä olen Turun yliopistollisessa sairaalassa vahtimestarina.
Olen asunut monissa paikoissa, mutta tunnen itseni eniten porilaiseksi. Asuin Porissa ennen kuin muutin Turkuun opiskelemaan. Syntyjäni olen Vantaalta, mutta sen jälkeen perheeni asui monellakin eri paikkakunnalla Suomessa. Välillä asuimme muutaman vuoden Thaimaassa ja Saksan Frankfurtissa.
Miten päädyit hoitoalalle?
Se tapahtui äidin kannustuksesta. Äitini on työskennellyt sairaanhoitajana 30 vuotta ja kyseli, kiinnostaisiko hoitoala minua. Äidin mielestä olen rauhallinen ja jämäkkä ja sopisin siksi luonteenpiirteideni takia akuuttihoidon tehtäviin.
Äiti ehdotti minulle hoitoalan opintoja jo vuonna 2018, mutta viittasin silloin kintaalla hänen ehdotukselleen. Ajatus jäi kuitenkin muhimaan takaraivoon.
Vuonna 2019 olin sitten lähdössä pidemmäksi aikaa Intiaan reppureissulle, kun äiti taas mainitsi, että Turun ammattikorkeakoulussa olisi ensihoitajan opiskelupaikkoja tarjolla. Päätin laittaa hakupaperit sisään, ennen kuin lähdin Intiaan. Ehdin olla Intiassa vain pari viikkoa, kun sain kuulla, että minut oli hyväksytty kouluun. Sitten palasinkin kauheaa kyytiä takaisin Suomeen ja etsimään Turusta asuntoa.
Äidiltä olen saanut myös arvostuksen alaa kohtaan. Vaikka hoitoalasta näkee ja kuulee paljon negatiivista ja alalla koetaan, että työtä ei arvosteta, äitini on aina suhtautunut ammattiinsa myönteisesti. Koen hänen arvostavan työtään ja pitävän sitä merkityksellisenä. Äiti aina sanoo, että sairaanhoitajan ”leipä ei ole leveä, mutta pitkä se on.”
Miksi osallistuit Queen Silvia Nursing Award -kilpailuun?
Mainos kilpailusta tuli minua vastaan sosiaalisessa mediassa. Olin siinä vaiheessa jo pyöritellyt ideaani ja tehnyt vähän selvitystyötä. Tiesin jo, että ideani on mahdollista toteuttaa teknisesti ja ettei vastaavaa järjestelmää ole vielä olemassa. Ajattelin, että kilpailu on juuri minua varten, vaikka en ollutkaan kuullut siitä aiemmin.
Opiskelijoiden joukossa kilpailu tunnetaan kokemukseni mukaan huonosti, vaikka tämä oli jo kahdeksas kerta, kun Queen Silvia Nursing Award jaettiin Suomessa. Ruotsalaiset, vanhusten ja muistisairaiden arvokasta hoitoa edistävät järjestöt Swedish Care International ja Forum For Elderly Care perustivat stipendisäätiön vuonna 2013 lahjaksi kuningatar Silvialle, kun tämä täytti 70 vuotta.
Ammattikorkeakouluni opettajistakin eräs muisti vasta voittoni jälkeen, että joku koulun opiskelija on osallistunut kilpailuun aiemminkin. Olenkin ottanut asiakseni mainostaa kilpailua muille opiskelijoille. Oma luokkani tietenkin tietää siitä voittoni myötä jo erittäin hyvin.
Miten keksit kilpailun voittaneen ideasi?
Ideani on lähtöisin oikeasta työelämästä. Se alkoi kehittyä, kun olin ensimmäisessä hoitoalan työpaikassani, vanhuksille tarkoitetun tehostetun palveluasumisen yksikössä, ensimmäisenä opiskelukeväänäni. Huomasin, että työpaikalla oli paljon asioita, joita pitäisi kehittää tai muuttaa, jotta työympäristö olisi mukavampi.
Työntekijät puhuivat tauoilla paljon kaikenlaisista epäkohdista. Moni koki, että henkilökuntaa oli liian vähän työmäärään nähden. Toisille työ oli kuormittavaa esimerkiksi hankalien ja monilla eri tekniikoilla hoidettavien potilaiden takia. Tuntui, että epäkohtia oli hirveästi, mutta niiden ratkaisut jäivät kahvipöytiin ”pitäisi”-keskusteluiksi. Sain myös sen kuvan, että epäkohtien raportoimiseen ei ollut mitään polkua tai raportoiminen koettiin ainakin lähestulkoon mahdottomaksi tai hyödyttömäksi.
Kaikki ymmärtävät, että on aika vaikea tilanne mennä osastonhoitajan kansliaan sanomaan, että tämä ja tämä asia on pielessä. Eihän kukaan halua saada hankalan työntekijän leimaa. Tällaisia keskusteluja ei myöskään dokumentoida mihinkään, vaan ne jäävät vain kahden ihmisen välisiksi keskusteluiksi eivätkä välttämättä johda mihinkään.
Ideoimani raportointiportaali vastaa tähän tarpeeseen. Ajatus on yksinkertaisuudessaan se, että kaikki työpaikkoja kuormittavat asiat voisi kertoa helpommin.
Miten ideoimasi raportointiportaali toimii?
Portaalissa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa on netissä oleva lomake, johon voi toimipaikasta riippuen tunnistautua tai sen voi täyttää anonyyminä.
Lomake on kolmiportainen. Siinä kysytään, missä työyksikössä ongelma on, mikä ongelman laatu on ja kuinka vakavana raportin jättäjä ongelmaa pitää. Raportoitava asia voi olla esimerkiksi henkilöstön vähyys, kuormittavat tehtävät tai vaikka työpaikkakiusaaminen. Lomakkeessa on mahdollista määritellä myös joku itse nimeämänsä epäkohta. Asian vakavuutta arvioidaan asteikolla 1–5.
Työnantajalle järjestelmä tarjoaa käyttövalmista dataa siitä, mitä ongelmia työpaikalla on ja kuinka vakavia ne ovat. Tietoja ei tarvitse kalastella mistään erikseen, ja ongelmia on helpompi alkaa selvittää.
Portaalin toinen osa on raportoidun tiedon tarkastelusivusto. Haaveissani se olisi netissä avoimesti toimiva verkkosivu, josta kuka tahansa näkisi yksikkökohtaisesti kaikki ilmoitetut epäkohdat. Yksittäisiä ilmoituksia tai mahdollisia henkilötietoja pääsisivät tarkastelemaan kuitenkin vain määrätyt henkilöt. Mielestäni avoimuus lisää ongelmista puhumista ja helpottaa niiden ratkaisemista.
Sivustolta voisi katsoa, kuinka paljon ja millaisia ongelmia eri yksiköissä on raportoitu esimerkiksi viimeisen kuukauden tai puolen vuoden aikana. Pitkällä aikavälillä tällaisesta tiedosta näkisi helposti trendejä. Tällaista valmiiksi pureskeltua dataa ei tietääkseni ole tällä hetkellä olemassa.
Työnantajalle avoin sivusto olisi rekrytointivaltti, kun hoitohenkilökunnasta käydään kilpailua. Työnhakija näkisi sivustolta helposti, missä työpaikoissa epäkohdista ilmoitetaan harvoin tai missä yksiköissä ongelmat on onnistuttu selättämään. Kun ilmoituksia on vähän, se tarkoittaa, että työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan. Sellainen työpaikka on työnhakijan silmissä houkutteleva.
Onko ideaasi jo kokeiltu?
Portaalia ei ole vielä testattu. Tähän mennessä olen kokeillut vain vähän kepillä jäätä, onko tällaiselle palvelulle kysyntää. Kiinnostusta on kyllä ollut, mutta valitettavasti uusille hankkeille ei julkisella sektorilla ole tällä hetkellä resursseja, koska ne menevät pian aloittavien uusien hyvinvointialueiden kehittämiseen.
Toivon, että portaalia päästäisiin pilotoimaan pian. Turun ammattikorkeakoulu keskustelee parhaillaan yhden toimijan kanssa mahdollisesta pilotoinnista.
Onko portaali jo valmiina?
Olen itse tehnyt raportointiportaalista karkean demoversion netin ilmaisilla työkaluilla. Varsinaista portaalia pitää sitten kehittää mahdollisten tilaajien kanssa yhdessä.
Portaalin toteuttamisessa on ollut apua siitä, että olen ehtinyt toimia monella alalla. Ensihoidon opiskelupaikka on jo kolmas korkeakoulupaikkani. Aluksi opiskelin Vaasan yliopistossa tuotantotaloutta, kunnes tajusin, ettei minusta ole toimistotyöhön. Sitten olin hetken Satakunnan ammattikorkeakoulussa konetekniikan opiskelijana, mutta opiskelin lähinnä matematiikkaa ja kieliä. Nykyisetkään opintoni Turun ammattikorkeakoulussa eivät luultavasti jää viimeisiksi, mutta täältä ainakin valmistun.
Mitä luulet, miksi ideasi voitti Queen Silvia Nursing Awardin?
Tietystihän sitä pitää aina omaa ideaansa hyvänä. Vaikka ideani ei keskity pelkästään muistisairaiden ja vanhusten hoidon parantamiseen, raportointiportaali voisi parantaa huomattavasti myös näiden ryhmien parissa työskentelevien työhyvinvointia. Hoitajapula ja työn kuormittavuus ovat tunnettuja ongelmia ja usein uutisissa juuri vanhusten hoitoon liittyen.
Palkintoraadilta saamassani palautteessa arvostettiin myös sitä, että olin jo kehittänyt ideaani eteenpäin.
Miltä voitto tuntuu?
Totta kai se tuntuu todella hyvältä. Hoitoala on vienyt näiden muutaman opiskeluvuoden aikana täysin mukanaan. Koen, että minulla on ideoita ja paloa viedä alaa eteenpäin. Tällaisen palkinnon saaminen tuntuu opintomenestyksen kulminoitumiselta.
Jokaisen maan Queen Silvia Nursing Awardin saaja palkitaan 6 000 euron rahapalkinnolla. Miten aiot palkintorahasi käyttää?
Palkintorahoille en ole vielä miettinyt käyttöä. Ehkä säästän ne pahan päivän varalle.
Odotan innolla Tukholman kuninkaanlinnassa järjestettävää palkintoseremoniaa ja kilpailun tukijan kuningatar Silvian tapaamista.
Palkintoseremonian ajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon koronan takia. Luultavasti se järjestetään myöhemmin keväällä.
Queen Silvia Nursing Award tarjoaa voittajille myös kansainvälisiä opinto- ja verkostoitumismahdollisuuksia. Mitä ajattelet niistä?
Palkinnonsaajat julkistettiin vasta joulukuun lopulla, kuningatar Silvian syntymäpäivänä 23. joulukuuta, joten verkostoitumistapahtumia ei ole vielä ehtinyt olla. Yhden englanninkielisen haastattelun kyllä annoin vähän aikaa sitten.
Queen Silvia Nursing Awardin (QSNA) perustajajärjestöillä Swedish Care Internationalilla ja Forum For Elderly Carella on todella laajat verkostot. Odotan mielenkiinnolla tapahtumia, joihin heidän yhteistyökumppaninsa tulevat esittäytymään ja luennoimaan.
On myös todella kiinnostavaa tavata muiden maiden voittajat ja päästä keskustelemaan heidän kanssaan ja vaihtamaan ajatuksia hoitoalasta. QSNA-palkinto jaetaan nykyisin Suomen ja Ruotsin lisäksi Puolassa, Saksassa ja Liettuasta. Lisäksi Washingtonin yliopiston hoitotyön laitoksen University of Washington School of Nursingin opiskelijat osallistuvat kipailuun. Keskustelu muiden kanssa on varmasti hyvin antoisaa ja opettavaista.
Onko palkinto muuten vaikuttanut elämääsi?
Ainakin minä ja ideani olemme saaneet paljon huomiota, onnittelua ja ihmettelyä. Queen Silvia Nursing Awardin voitosta julkaistiin lehdistötiedote, jonka jälkeen minusta on kirjoitettu juttuja useissa lehdissä. Turun ammattikorkeakoulussa palkinnon kunniaksi järjestettiin kahvitarjoilut.
Varsinkin monet oman alan ihmiset ovat tulleet onnittelemaan ja kyselemään kilpailusta ja raportointiportaalista. Tietysti kaveriporukkani ja lähipiirinikin ovat nykyään pitkälti samalla alalla, joten alan tapahtumat kiinnostavat.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Suunnitelmia on enemmän kuin aikaa toteuttaa niitä. Ensimmäisenä tavoitteenani on saada ensihoitajan tutkinto suoritetuksi. Todennäköisesti valmistun tulevana kesänä.
Opintojen aikana on ollut kiinnostavaa tutustua moniin erilaisiin töihin. Olen ollut töissä vanhainkodissa, ensiaputoiminnassa, Tutun yliopistollisen sairaalan (Tyks) vahtimestarina sekä ambulanssissa siirtokuljetusyksiköissä Varsinais-Suomen alueella. Kevään aikana minulla on edessä harjoittelut Tyksin korva-, nenä-, ja kurkkutautien leikkausosastolla sekä Tyksin traumaosastolla.
Tulevaisuudessa haluaisin toimia ensihoidon kenttäjohtajana. Toisaalta olisi kiinnostavaa syventää muutakin osaamistani. Taulukot, data ja muu tietojenkäsittelyyn liittyvä vetävät minua puoleensa, joten esimerkiksi sitä olisi mielenkiintoista opiskella lisää. Myös hoitotyön johtamistehtävät ovat kiinnostavia. Se puolestaan tarkoittaisi terveystieteiden maisteriopintoja. Tietysti haluan myös kehittää raportointiportaaliani.
Luuletko, että töitä löytyy helposti valmistumisen jälkeen?
Aivan varmasti. Ensihoitajaopiskelijat tekevät kaksoistutkinnon ja valmistuvat samaan aikaan sairaanhoitajiksi. Heti opintojen alusta asti olemme voineet työskennellä hoitoapulaisina ja lähihoitajina, opintojen edetessä myös sairaanhoitajan sijaisina. Tällaisia töitä löytyy varmasti.
Sen sijaan ensihoitajan töitä ei ole yhtä paljon saatavilla. Ensihoitajan ammatti on vaativa, joten sijaisiksikin otetaan mieluiten opiskelijoita, joiden opinnot ovat jo loppusuoralla. Uskon kuitenkin, että ensihoitajankin töitä löytyy.