Hei Floro, kuka olet?
Olen alun perin syntynyt Filippiineillä, ja asuin slummialueella (joka on nyt muuttunut paremmaksi kyläksi). Olen nähnyt köyhistä köyhimmät lapsuudessani. Perheeni asuu edelleen Filippiineillä.
Olen henkilökohtaisesti hyvin introvertti ihminen, mutta hyvin ekstrovertti, kun olen konferensseissa, seminaareissa ja julkisissa tilaisuuksissa, joissa minun on puhuttava. Puhun mielelläni yhteiskunnan pienryhmien ja haavoittuvien ryhmien voimaannuttamisesta, erityisesti maahanmuuttajasairaanhoitajien oikeuksista ja ikääntyneiden hoitopalveluiden parantamisesta. Nämä ryhmät jäävät usein päätöksentekoprosessin ulkopuolelle.
Pidän matkustamisesta ja eri kulttuureihin tutustumisesta. Tämä laajentaa myös näkemyksiäni ja näkökulmiani siitä, miten ihmiset käyttäytyvät eri tavoin ja miten heitä pitäisi lähestyä. Kun muutin Suomeen, olen ihastunut maahan, myös koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmään, ja pidän maata toisena kotinani.
Voitko kertoa, mikä inspiroi sinua kouluttautumaan sairaanhoitajaksi ja millainen on ollut matkasi nyt tohtoriopiskelijana Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella?
Kouluttauduin sairaanhoitajaksi, koska olen hyvin kiinnostunut kliinisistä hoitotyöstä ja ihmiskehon muutoksista. Kuten mainitsin, asuin slummialueella, jossa näen paljon sairaita ihmisiä, jotka tarvitsivat hoitoa mutta eivät päässeet terveydenhuoltopalveluihin. Tämä on inspiroinut minua suuresti ryhtymään sairaanhoitajaksi.
Päätin opiskella tohtorintutkintoa, koska monet kollegani akateemisella kannustivat minua, mutta ennen kaikkea olin hyvin innostunut luomaan Pohjoismaissa näyttöön perustuvan mallin, joka helpottaisi filippiiniläisten kansainvälisesti koulutettujen sairaanhoitajien pätevöitymistä sairaanhoitajiksi, ja miten heidän haasteisiinsa voitaisiin puuttua ja vahvistaa heidän pysyvyyttään terveydenhuoltoalalla. Tätä sairaanhoitajaryhmää pidetään Pohjoismaiden suurimpana maahanmuuttajatyöntekijöiden ryhmänä hoitoalalla, ja he työskentelevät enimmäkseen ikääntyneiden hoitotyössä, mutta heitä ei arvosteta riittävästi. Tästä syystä haluaisin tuoda tämän näytön päätöksentekijöille.
Voisitko kuvailla tyypillistä työviikkoasi tällä hetkellä?
Opetan pääasiassa Oulun ammattikorkeakoulussa kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Vastaan myös tietopyyntöihin niille, jotka haluaisivat opiskella sairaanhoitajaksi englanniksi. Varmistan opintovastaavana, että englanninkielinen sairaanhoitotyön tutkinto-ohjelma toimii suunnitellun aikataulun mukaisesti ja teen yhteistyötä muiden suomalaisten opettajien kanssa kurssien mahdollisissa haasteissa.
Olen tehnyt keikkatöitä sairaalassa, jotta osaamiseni on ajan tasalla. Uskokaa tai älkää, 4 vuotta sitten tein 100-prosenttista kokopäivätyötä opetuksessa ja tein vielä 50-100-prosenttista työtä kahden kuukauden ajan korona pandemian alkaessa, kun sairaanhoitajista oli pulaa. Olen hyvin työnarkomaani!
Onko sinulla tulevaisuuden visioita/ajatuksia sairaanhoitajan ammatista Suomessa?
Näen, että sairaanhoitajan ammatista tulee Suomessa entistä inklusiivisempi, monimuotoisempi ja tasa-arvoisempi kaikille kansallisuuksille. Näen, että kansainvälisesti koulutetuille sairaanhoitajille, jotka haluavat muuttaa Suomeen, tarjotaan järjestelmällinen ja selkeä väylä, että heitä kohdellaan tasavertaisesti ja kunnioittavasti ja että heillä on mahdollisuus päästä akateemisen ja kliinisen alan johtotehtäviin.
Toivoisin, että Suomessa olisi enemmän sairaanhoitajia kliinisen sairaanhoitajan asiantuntijatehtävissä, jotka voivat tehdä tehtäviä itsenäisesti. Tekemällä näitä tehtäviä, heille myös maksetaan sen mukainen korvaus. Toivoisin, että useammat työnantajat antaisivat korvauksia sairaanhoitajille, jotka ovat suorittaneet ylempiä opintoja hoitotyössä, kuten maisteri- ja tohtoriopintoja, vaikka he haluaisivat pysyä kliinisellä alalla.
Miten näet oman tulevan ammatillisen roolisi? Onko olemassa erityisalueita tai haasteita, joista olet erityisen kiinnostunut?
Olen kiinnostunut maahanmuuttajasairaanhoitajien, ikääntyneiden ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten saamelaisten, voimaannuttamisesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Haluaisin pysyä opettajan ammatissa, tehdä välillä keikkatöitä sairaaloissa, tehdä mielekkäitä hankkeita ja jatkaa englanninkielisen sairaanhoitajan opetussuunnitelman kehittämistä Pohjois-Suomessa.
Halusin myös nähdä, että Pohjois-Suomi tarjoaa enemmän mahdollisuuksia englanninkieliseen hoitotyön maisteriohjelmaan.
Kuka tai mikä on ollut suurin inspiraation lähteenne/mentorinne matkanne aikana terveydenhuoltoalalla?
Suurin inspiraation lähteeni on äitini ja perheeni Filippiineillä. Sain inspiraatiota lapsuuteni köyhyydestä sekä matalan ja keskituloisten maiden sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja epätasa-arvosta.
Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja hoitotieteen laitos on antanut minulle niin paljon inspiraatiota akateemisella alalla. Professorit Hannele Turunen ja Katri Vehviläinen-Julkunen ovat kaksi hoitotieteen suurinta legendaa, joista sain paljon inspiraatiota. Olen nähnyt, miten he työskentelevät ja miten he suhtautuvat aloitteleviin tutkijoihin ja akateemikoihin, mistä muut professorit ja kollegat voivat oppia paljon. Heidän kanssaan työskentelystä tulee paljon iloa.
Otan inspiraatiota myös filippiiniläisiltä kollegoiltani voittoa tavoittelemattomassa organisaatiossamme, koska he ovat hyvin intohimoisia auttamaan ihmisiä niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisesti. Kun työskentelee intohimoisten ihmisten kanssa, on helppo työskennellä ja parantaa asioita.
Minua inspiroivat myös ahkerat kollegani Oulun ammattikorkeakoulussa ja minun esimiehet, koska he tukevat edelleen innovatiivisia ideoitani ja sitä, miten englanninkielisen sairaanhoitajatutkinto voidaan kehittää Pohjois-Suomessa.
Mitä neuvoja antaisit jollekin, joka harkitsee uraa hoitotyön alalla?
Sairaanhoitaja on kaunein ammatti. Se antaa sinulle mahdollisuuden tavata ihmisiä eri elämänvaiheissa, joilla on erilaiset terveydenhuollon tarpeet. Se antaa sinulle mahdollisuuden oppia muiden elämänkokemuksista, joita voit soveltaa omassa elämässäsi. Se antaa sinulle oppimiskokemuksia elämässä, jotta voit tulla paremmaksi ihmiseksi ja vaikuttaa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämään. Se antaa sinulle mahdollisuuden tulla opettajaksi, johtajaksi, potilaiden puolestapuhujaksi ja äänettömien ääneksi.
Voitko kertoa meille lisää voittajaideastasi? Miten keksit idean ja millainen vaikutus sillä voi mielestäsi olla?
Otin iltapäiväunet töiden jälkeen ja heräsin ajatuksiin, jotka olivat peräisin kokemuksistani hoitokodissa, kursseista, joita opetan, ja kollegoilta, joiden kanssa olen työskennellyt.
Voittajaideani on nimeltään muistipassi (memory passport). Minusta tuntui aina siltä, että jotain tärkeää puuttui ikääntyneiden perushoidossa. Näin monia tilanteita, joissa hoito ei ollut kokonaisvaltaista tai täysin kattavaa. Se sai minut miettimään, miksi ei ole olemassa selkeää kehystä tai puitteita ikääntyneiden hoitoon. He tarvitsevat jotain enemmän, joka ohjaisi hoitajia antamaan kokonaisvaltaista hoitoa.
Tämä ajatus johti minut kehittämään muistipassin. Huomasin, että ei ollut selkeää työkalua tai välinettä, joka opastaisi hoitajia antamaan kokonaisvaltaista hoitoa ja samalla kannustaisi ikääntynyttä aikuista osallistumaan omaan hoitoonsa. Halusin luoda jotain, mikä toisi yhteen kaikki tarvittavat näkökulmat ja auttaisi hoitohenkilökuntaa tarjoamaan parempaa hoitoa.
Tämä muistipassi ei ole vain dokumentti tai lista tehtävistä. Se on suunniteltu olemaan interaktiivinen työkalu, joka ohjaa hoitajia ja samalla kannustaa ikääntyneitä ihmisiä ottamaan aktiivisemman roolin omassa hoidossaan. Halusin luoda jotain, mikä ei pelkästään korjaa puutteita nykyisessä hoidossa, vaan myös rohkaisee osallisuuteen ja yhteistyöhön hoitotyössä.
Tämä konsepti antaa arvoa ikääntyneelle asiakkaalle ihmisenä, joka ansaitsee parasta ja kattavaa hoitoa joka päivä. Kyse on asiakaslähtöisestä, kulttuurisesti herkästä hoidosta, johon osallistuvat perheenjäsenet ja monialaiset ammattilaiset.
Haluaisin ehdottaa, että se integroidaan hoitokotien potilastietojärjestelmään, jolla todella varmistetaan, että asukkaille annetaan kattavaa hoitoa joka päivä riippumatta siitä, kuinka pieni tehtävä on terveyden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden kannalta.
Tästä voimme myös kerätä tietoa ikääntyneiden hoidon parantamiseksi.
Suunnitelmat ambassadorina: Onko sinulla ajatuksia tästä roolista? Mitä mieltä olet tästä roolista? Onko jotain erityistä, mistä toivot voivasi puhua/oppia lisää tämän vuoden aikana?
Haluaisin osallistua kansainvälisiin konferensseihin, seminaareihin ja poliittisiin keskusteluihin esitelläkseni innovatiivisen ajatukseni, joka auttaisi parantamaan ikääntyneiden ihmisten palveluja. Haluaisin oppia Alzheimerin taudin biolääketieteellisistä perusnäkökohdista ja meneillään olevasta tutkimuksesta.
Haluaisin julkaista tieteellisen artikkelin jossakin lehdessä, joka kuvastaa kokemuksiani Queen Silvia Nursing Award -palkinnon saajana ja joka auttaisi levittämään hyviä uutisia tästä arvostetusta palkinnosta.
Työ terveydenhuollossa voi olla sekä palkitsevaa että vaativaa. Miten löydät tasapainon työ- ja yksityiselämäsi välille? Onko olemassa erityisiä kiinnostuksen kohteita tai toimintoja, jotka auttavat sinua rentoutumaan ja pitämään motivaatiosi yllä?
Matkustan ja tutustun erilaisiin kulttuureihin ja opin samalla muiden ihmisten kokemuksista. Matkustan yleensä mielelläni kehitysmaissa, joissa se pitää jalat maassa ja auttaa sinua kehittymään nöyremmäksi.
Uskot tai et, nukuin kerran juna-asemalla enkä ottanut hotellia vain jotta muistuttaisin itseäni pysymään nöyränä ja siitä, että muut ihmiset kärsivät ja ovat kodittomia. Siellä oli neljä tilavaa penkkiä, ja minä otin yhden penkin ja toisen penkin otti koditon ihminen.
Pidän myös vanhan musiikin kuuntelemisesta. Tykkään myös katsoa hauskoja videoita internetistä jotta voin unohtaa työasioita. Kesällä haluan yleensä viettää aikaa luonnon parissa.